En jaksanut eilen raportoida mitään. Tuntuu, että oisin voinut kävellä junan alle. On niin syyllinen olo, eilisen asiakkasita kaksi kertoi perheestään ja tuli niin aviorikkoja-olo ja tämä huoraolo nyt ei ole mihinkään muuttunut.

En jaksa eritellä sen enempää mitään noista asiakkaista, mutta toistaiseksi pidän kuitenkin jotain kirjaa. Alkaa jo sekoittua asiakkaat keskenään, ellen kirjoittaisi edes paria lausetta tai sanaa keikan jälkeen, en muistaisi varmaan mitään. En muista enää nimiä, en edes kasvoja. Ahdistavaa kun kaupassa tuntuu, että kuka tahansa mies on voinut olla sängyssäni tai voi olal tuleva siellä.